Piti postailla jo viikonlopun aikana tänne mutta unohdin totaallisesti jännittäessäni ensimmäistä työpäivääni (joka oli eilen, parin kuukauden tauon jälkeen ja elämäni ensimmäinen pidempi iltavuoro 15.00-23.00)
Eli meillä tuli viikonloppu puolella täyteen ihanan mieheni kanssa 3 vuotta yhdessä ja siittä ajasta 1 vuosi kihloissa <3 Tämän takia olen (jo pidempään) haaveillut yhdessä reissaamisesta johonkin päin suomea (viimeksi olemme olleet kahdestaan reissussa 2011 kesällä) ja nytten mieheni suostui viemään minut reissuun, tosin jo edeltävänä viikonloppuna ennen virallista päivämäärää mutta kuitenkin! :)
Sovimme että hän ei kerro minulle mitään mihin olemme matkalla ja sidoimme auto matkan ajaksi minulle huivin silmilleni etten näkisi mihin päin olemme matkalla. Hän kyllä aika hyvin pyöritti minua kaupungissamme ennenkun osasin vähän arvata minnepäin lähdimme. Nukahdin jossain vaiheessa matkaa ja olin sen takia ihan pyörällä päästäni kun pysähdyimme jaloittelemaan. Olin ihan varma että olimme tuleet jo pidemmän matkaa, mutta olimmekin vain n. 120 km päässä kotipaikkakunnaltamme, ei se minua sinäänsä haitannut koska arvasin että mieheni vie minut hotelliin mistä hän oli varannut huoneen saunalla ja poreammeella, sekä koristein! Oli ihana tulla hotellihuoneeseen missä sängyn päällä odotti 2 "pyyhejoutsenta" sekä punaisia terälehtiä (vaikkakin vain tekolehtiä) sekä suklaa patukat :) Olin erittäin otettu, koska yleensä mieheni on kaikkea muuta kuin romanttinen... :( Vaikka rakastankin häntä silti! <3 Päivä menikin sitten poreissa ja saunassa köllötellen ja illalla päätimme käydä hotellin terassilla istumassa ja juomassa pari juomaa. Ja uudelleen huoneeseen sauna ja poreet päälle vain! Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti, mutta päätimme ennenkuin lähdimme että käymme välillä sijaitsevassa kylpylässä ( en suosittele kyseistä kylpylää, muutenkuin saunojen puolesta! Turkkilaisessa saunassakin sai pitää uimapuvun päällään mikä on erittäin harvinaista suomen kylpylöissä) Kerron tarkemmin myöhemmässä postauksessa paikkakuntia sun muuta yksityiskohtia reissustamme (edelleen sulhasen vanhemmat täysin tietämättömiä suunnitelmastamme joten siksi tämä salaperäisyys!)
Olen kyllä jo monta kertaa yrittänyt sanoa T:lle että eikö hän voisi jo kertoa vanhemmilleen koska minun sukuni pian tietää jo suunnitelmistamme ja minun äitini sisaruksia asuu samalla (pienellä) paikkakunnalla missä asuu myös T:n sukua joten vaara on suuri että asia tulee heidänkin tietoonsa muualta kuin meiltä itseltämme, mutta se on T:n oma häpeä jos hän ei ole halunnut kertoa asiasta ennen kun he kuulevat sen muualta (toivottavasti eivät!!!) Koen että kertominen ei kuulu minulle, syystä että en koe T:n vanhempien ja varsinkaan hänen veljensä hirveästi arvostavan itseäni ja tekemisiäni, joten siksi en halua ottaa sinnepäin siittä vastuuta koska tuoreessa muistissa on edelleen heidän reaktionsa kihlaukseemme (mutta siihen palaan myöhemmin lisää)
Palaamisiin jälleen <3
Emilia
p.s. Toivoisin kommenttejanne ajatuksiini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti